Suomessa elää vahvana riskien ottamisen pelko. Toki asia on parantunut vuosi vuodelta, mutta yhä uusia liiketoimintoja etsiviä katsotaan helposti oudoksuen. Riskejä ei silti pitäisi välttää loputtomasti, sen sijaan niistä pitäisi tehdä liiketoimintaa.
On totta, että osalla meistä on tarpeeton riskihakuinen käyttäytyminen pontimena. Se harvemmin tuottaa kestäviä tuloksia. Toisessa ääripäässä on totaalinen välttäytymiskäyttäytyminen, joka voi pahimmillaan näkyä totaalisena kyvyttömyytenä tehdä asioita. Näiden välistä löytyy se järkevä taso.
Jos liiketoiminta on jo vakiintunutta ja ”riittävää”, ei tietenkään ole järkevää hakea riskien kautta kasvua liiemmälti. On hyvä ymmärtää silti se, että tulevaisuus on yhä muuttuvaisempaa globaalissa taloudessa. Perinteiset liiketoiminnot keskittyvät yhä isommille toimijoille ja mahdollisuudet luoda talouskasvua supistuvat tutuilta toimialoilta.
Joten nuorempien yrittäjähenkisten on todennäköisesti jopa välttämätöntä hakea omaa sijaansa ottamalla riskejä enemmän kuin aikaisempien sukupolvien. Tämä yrittäjähenkisyys on normaalia useissa valtioissa. Ehkä selvimpänä esimerkkinä Yhdysvallat, jonka kulttuurista voimme olla montaa mieltä, mutta yrittäjähenkisyydessä voimme heiltä ainakin oppia (toki asiat on hyvä tehdä eettisemmin ja kestävämmin).
Vältämme riskejä, koska pelkäämme epäonnistumisia. Koulujärjestelmämme on maailman parhaita ja se luo tasa-arvoisen pohjan yhteiskuntaamme. Se ei silti ruoki kykyä hallita riskejä, ottaa riskejä ja kestää epäonnistumisia. Nämä asiat on jokaisen opittava koulujärjestelmän ulkopuolella.
Suomessa on yhä vahva usko siihen, että traditionaalisuus ja korkea laatu takaavat menestyksen. Monesti näin toki onkin, mutta nuoremmille yrittäjille se tie saattaa jo olla tukossa.
Eli meidän on välttämätöntä oppia myös kestämään riskejä ja niiden tuomia epäonnistumisia. Epäonnistuminen on myös henkisesti kasvattava kokemus, jos siitä pääsee jaloilleen. Riskien välttämisen sijasta olisikin suotavaa välttää oppimattomuutta.
Tuohan kuulostaa kevyeltä tarpeettomalta ajatuslauseelta. Sitähän kaikki tiivistykset tietenkin ovat. Siinä on silti tärkeä ajatus siitä, että jos vältämme riskejä, emme todennäköisesti opi uusista mahdollisuuksista riskien tuolla puolen.
Moderni liiketoiminta lähteekin siitä, että havainnoidaan riskit ja tehdään niistä kilpailuvaltti. Jokin yhtiö saattaa perustaa onnistumisensa massiivisten muutosten seuraamiselle ja sen tiivistämiseksi hyödynnettäväksi dataksi (vainu.io). Jokin yhtiö saattaa keskittyä pelkästään palvelemaan vaikeasti rekrytoitavia aloja.
Riskeistä saa hyvää liiketoimintaa. Sitä ei silti saada maassamme tehtyä tarpeeksi, jos pelkäämme käsitellä liiketoiminnan mahdollisia katastrofeja.
Riskit onkin hyvä tiedostaa reaaliseksi osaksi maailmaamme ja niistä on syytä oppia kommunikoimaan avoimesti. Karkuun juokseminen tuskin vie kovin pitkälle.
Mitä tuo nyt käytännössä tarkoittaa?
Oletko joskus nauranut tuttavasi liikeidealle? Pitänyt sitä naurettavana? Olet todennäköisesti ollut oikeassa. Tuttavasi on jopa mahdollisesti polttanut kaikki rahansa epäonniseen yritykseen. Saatoit jopa kokea pienen ”I told you so” -hetken mielessäsi.
Hienoa – osaat kaiken ja tiedät kaiken. Itse en osaa, enkä todellakaan tiedä. Tietenkin on miljoonia liikeideoita joita itsekin pidän naurettavina. En silti voi varmuudella sanoa, mikä toimii ja mikä ei.
Olisin aikanaan voinut vannoa, että ”halipalvelut” eivät tule ikinä olemaan kannattavaa liiketoimintaa. Silti ne sitä jo jossain päin maailmaa ovat. Olisin voinut nauraa päin kasvoja, jos tuttavani olisi keksinyt ajatuksen palvelusta, jossa voi lähettää perunan viestin kera – se palvelu on muuten olemassa.
Onnistuminen on sattumaa, sen todennäköisyyttä voi kasvattaa tekemällä järkeviä asioita. Globaalissa taloudessa siitä sattumasta kilpailee miljoonat muutkin. Joten heitän ilmoille tyhmän kysymyksen:
Olisiko menestyminen helpompaa jos hakisi sitä alueelta, jossa kilpailua ei vielä ole?
Eiköhän jokainen vastaa oman arvopohjansa perusteella. Itse näen tuon ajatuksen olevan yksi iso tekijä nuoremmille yrittäjille. Menestys voi toki löytyä paperiteollisuudestakin, mutta on aika epätodennäköistä saada luotua paperitehdas, joka pärjää kansainvälisessä kilpailussa.
Seuraavalla kerralla, kun joku kertoo sinulle naurettavan liikeidean – kuuntele se ajatuksella. Todennäköisesti se ajatus on yhä naurettava huomennakin, mutta onko se sellainen ajatus, jolle saattaisi löytyä kannattajia tarpeeksi maailmalta. Luovien alojen ihmiset painiskelevat jatkuvasti suppeiden markkinoiden parissa. Taidemaalausta työkseen tekevä saattaa tarvitse vuodessa vain muutaman asiakkaan. Hänen liiketoimintaideansa ei ehkä ole digitalisoitavissa ja monistettavissa, mutta se voi yllättäen silti olla järkevä liiketoiminta hänelle.
Mitä siis yritinkään sanoa. Nauretaan vähemmän ajatuksille, nauretaan omille epäonnistumisillemme.
Stand up -komiikan tekeminen vei aikanaan mukanaan. Päädyin arvostamaan yleisöä, tekijöitä ja kaikkia sidosryhmiäkin aivan uudella tavalla. Jokainen lavalle nousu piti sisällään massiivisen riskin epäonnistumisesta, joka toisinaan myös realisoitui. Suosittelen jokaiselle. Kuva yhdestä vakiokeikkapaikastani Tirra / Lahti.