Käytä huumoria selviämiseen

Ariana Granden keikka päättyi järkyttävän surullisesti itsemurhapommi-iskuun. Teko oli raukkamainen tapa yrittää herättää vihaa muslimeja kohtaan ja siten saada generoitua lisää fanaattisia kannattajia ääri-islamistisille liikkeille. Näin ainakin tämän hetkisen tiedon valossa.

Moni elämä päättyi liian aikaisesti ja usea sai elinikäisiä traumoja, joiden kanssa heidän on pakko selvitä. Usea uhreista ja täysin ulkopuolisistakin syyttänee tapahtumasta islamin uskoa, vaikka taustalla on ääriliike, eikä itsessään kyseinen uskonto. Reaktio on silti täysin ymmärrettävä. Jokainenhan reagoi juuri siten, miten sisäsyntyisesti reagoi – sille ei voi mitään.

Toisinaan tuntuu silti siltä, että itse voisin harkita ensireaktioni kanssa. Kohdallani käy niin, että herää aina komiikka uniltaan, kun jotain negatiivista tapahtuu. Aivoni puskevat asiaan liittyen vitsejä ja toisinaan ne jopa julkaisen, vaikka lähes aina vastaan otto on ”too soon” -henkistä.

Niin tein tämän Ariana Granden keikankin osalta. Päivitin Facebookkiin

Ariana Granden keikat on eittämättä räjähtäviä

ja se herätti keskustelua. Enemmän ei-julkisilla foorumeilla, kuin itsessään kommenttini alla julkisesti. Toki julkisestikin heräsi hyvä keskustelu muutaman tahon kanssa ja se oli opettavaista ja positiivista.

Yritänkö nyt siis uskotella, että komiikan tekeminen järkyttävistä asioista on ok. En – sitä ei tarvitse uskotella, koska on se ollut ja tulee aina olemaan validi tapa nähdä maailmaa. Se auttaa useita käsittelemään tilanteita.

Joku haluaa rukoilla, joku haluaa osallistua surutyöhön jollain muulla tavalla. Minulle ja monelle muulle se keino on komiikka. Toki se loukkaa joitain, mutta niin kaikki ratkaisut. Ateistina voisin teoriassa loukkaantua siitä, jos joku esimerkiksi minun puolestani rukoilisi (en loukkaannu siitä). Eli on se tapa käsitellä mikä tahansa, sillä on aina kannattajansa ja vastustajansa.

Itse arvostan niitä kaikkia tapoja ja toimin siten, mikä on minulle aitoa. Kokisin itseni tekopyhäksi jos vain esittäisin osanottoni tapahtuman uhreille tai jos olisin ihan vain hiljaa. Enkä nyt väitä, että se olisi tekopyhää muiden osalta – tuo koskee vain itseäni.

Komiikalla voi käsitellä kipeitä asioita

Olen tehnyt satoja stand up -keikkoja, esiintynyt julkisesti monella foorumilla ja osallistunut mediakeskusteluun usealta suunnalta. En valtakunnan medioissa niinkään, vaan paikallisesti. En väitä ymmärtäväni maailmaa sen paremmin, kuin kukaan muukaan, mutta ymmärrän sitä, miten komiikalla voi asioita käsitellä.

Mutta anekdoottien sijasta on hyvä katsoa asiaa ihan tieteen valossa. Nauruterapia herättää useassa jopa inhoa, mutta tutkitusti se toimii joillain. Nauraminen erittää endorfiinejä elimistöön ja toimii siten jopa kipulääkkeenä paremmin kuin kipulääkkeet (joillain kroonisen kivun potilailla – kuulun itse tähän ryhmään).

Komiikka auttaa siis niin henkiseen kuin fyysiseenkin kipuun (todettakoon, että nykytietämyksen valossa kaikki kipu on teoriassa henkistä). Suomessa tuohon suhtaudutaan kaksijakoisesti…

Itku pitkästä ilosta. Nauru pidentää ikää.

Voimme kuitenkin ajatella, niin tieteellisesti kuin kulttuurisidonnaisesti, että komiikka on hyödyksi. Silti sen käyttöä hävetään useissa tilanteissa – kuin naurulle ja ilolle olisi varattu omat aikansa ja paikkansa.

Työyhteisössä nauretaan omien lainalaisuuksiensa varjossa ja kotona eri tilanteissa kuin kavereiden kesken. Tämäkin toki aivan ymmärrettävää käyttäytymistä laumaeläimelle, joita me olemme.

Komiikan olisi silti hyvä saada sijansa kaikkien muiden työkalujen ohella asioiden käsittelyssä. Ei kaikkien tarvitse olla stand up -komiikan huippuosaajia (itse en ainakaan ole…), kunhan osaa suhtautua asioihin myös siltä kannalta, että joku haluaa niille nauraa.

Komiikka toimii työkaluna selviämisessä. Ei siis kielletä sitä heiltä, jotka sitä käyttävät. Ehkä heiltä voisi jotain oppia ja toki hekin voisivat oppia toisin reagoivilta.

Komiikka työpaikalla

Sanovat, että aloituskuva pitäisi sitoa sisältöön nopeasti. Jos tähän asti olet tekstiä lukenut, niin muistutuksena, että tekstin kuvana olen minä itse Roswellin UFO Museossa New Mexicossa Yhdysvalloissa. Uskonko avaruusolioiden vaeltelevan Roswellin maastoissa – en. Enkä hirveästi usko muuhunkaan asiaan liittyvään sisältöön.

Sen sijaan arvostan vuolaasti heitä, jotka ovat ottaneet Roswellin ja ufo-sisällön omakseen. Ihmiset, joihin Roswellissa törmäsi, olivat järjestään ylpeitä kaupunkinsa maineesta (toki olin siellä Roswellin kuuluisan ufo-festivaalin aikaan). Kaikkialla näki palasia siitä, miten ufot ja alienit on valjastettu osaksi identiteettiä aina katuvaloja myöden.

Roswellissa otettiin ilolla vastaan turistit riippumatta siitä olivatko he tulleet hämmästelemään aluetta mistä syystä. Kukaan ei suuttunut, kun vastasin, että en ole ”ufo-uskovainen”, vaan he ottivat sen vastaan kuin minkä tahansa kommentin. Näkyi siellä siis niitä hardcore ufo-matkaajiakin.

Miten tämä nyt vaikuttaa mitenkään työelämään ja komiikkaan. Se on se tapa, millä suhtaudumme ulkoiseen maailmaan. Positiivinen ilo, jopa leikkimielinen ajattelu, on voimauttavaa lähes kaikille. Komiikalla saadaan käsiteltyä myös huonoja tilanteita, kunhan se tehdään kuulijansa ehdoilla.

Eli tavoitteena on nähdä valoa siellä, missä sitä ei välttämättä reaalisesti edes ole. Saada käännettyä ajattelu ympäri ja katseltua ongelmaa ulkopuolelta.

Komiikka on hyvä keino ottaa myös etäisyyttä itselleen tärkeisiin asioihin. Yrittäjä on saattanut puurtaa stressaantuneena vuosia putkeen ja hahmottaa vasta ulkopuolisen turvin tekemänsä virheet. Yksin on vaikeaa ottaa etäisyyttä toimintaansa – komiikalla ja sosiaalisella verkostolla se onnistuu helpommin.

Eli jos jotain haluat vääjäämättömästi oppia – ota etäisyyttä. Katso ongelmiasi, tilanteitasi ja maailmaa ulkopuolisin silmin. Ole alieni.