Tämän kirjoituksen kuvana toimii 2016 ISO Neppis -tapahtumasta otettu kuva (kuvaaja ja copyright Raver71). Olen toiminut tapahtuman tuomarina lähes kymmenen vuoden ajan. Sinä aikana ISO Neppis on kasvanut pienen porukan iloittelusta Lahden torin kahdeksi päiväksi valtaavaksi kokoperheen tapahtumaksi.
Jos et tiedä, mitä neppailu on, niin kerrottakoon se nopeasti. Neppailu on pikkuautoilla tapahtuva kilvanajo, jossa tönitään pikkuautoa vuorotellen rataa pitkin. Se on totista touhua ja siksi tuomariakin kisoissa tarvitaan.
Ehkä tuomarointi on silti hieman leikkimielistä, kuten neppailu itsessäänkin. Leikkiminen lisääntyy ja tulee yhä hyväksyttävämmäksi maailmassa. Asiasta kirjoitti myös maamme yksi päämedia (Iltalehti) viimeviikonloppuna aukeaman kokoisella jutullaan.
Copyright: Iltalehti
Päädyin juttuunsa mukaan, kun en ole sosiaalisessa mediassa peitellyt taantumuksellisuuttani nähdä maailma lapsen silmin.
Jutun pääpointtina oli se, että aikuinen saa leikkiä. Samaa olen saarnannut koko ikäni. Se ei tarkoita sitä, että ei suhtaudu järkevästi asioihin vaan sitä, että hahmottaa maailman mahdollisuudet.
Leikkiminen tavalla tai toisella on hyvä tapa alentaa stressiä. Asiasta löytyy jonkin verran ihan tieteellistäkin näyttöä (myös videopelien saralta). Joten miksi emme käyttäisi sitä työkaluna elämässämme?
Usea käyttää rentoutumiseen päihdeaineita ja toki niistäkin löytyy näyttöä vähän joka suuntaan. Niiden kohdalla ongelmaksi muodostuu helposti väärinkäyttö ja ylireagoinnit. Niitä ei leikkimiseen niinkään liity (vaikka onhan se neppailu kovin tunteisiin menevään toisinaan).
Pistä leikkien
Valitettavan moni kokee, että heitä ei oteta tosissaan, jos leikkimieliset ajanvietteensä paljastuvat. Joten mainittakoon täälläkin julkisesti, itse leikin ja mielelläni.
Harrastan lautapelejä, konsoli- ja pc-pelaamista, neppailua ja lähes mitä tahansa, jos se on mielestäni kivaa. Käyn toki myös oopperassa, ulkoilemassa ja muitakin vastaavia ”aikuisharrastuksia” löytyy. Kaikkea hyvässä tasapainossa, niin jaksaa nähdä maailman värikkäämpänä. Enkä nyt kiistä sitäkään, etteikö alkoholista voisi toisinaan joku saada pontta sujuvampaan sosiaaliseen kanssakäyntiin.
Jos maailmaan suhtautuu tosikkomaisesti, näyttäytyy maailma myös sellaisena. Liiketoiminnassa on kuitenkin hyvä pystyä reagoimaan ärsykkeisiin nopeasti ja luovasti – siihen leikkiminen antaa hyvän lisäpontimen.
Joten seuraavalla kerralla kun pidät tylsää tiimipalaveria, ota neppisautoja mukaan. Radan voi rakentaa toimistotarvikkeistakin ja ensimmäisenä radan suorittanut saakoon jonkin palkinnon.
Tämä nyt on taas tätä pehmohömppää
Mutta kun se ei ole. Luovuudesta on tuhansia tutkimuksia olemassa. Käytettäköön esimerkkinä vaikka psykologisen etäisyyden vaikutusta luovuuteen. Jos pyydetään esimerkkejä esim. liikkumistavoista, niin henkilöt joille annetaan lähtöpisteeksi kuvitteellinen kaukainen piste, keksivät enemmän esimerkkejä kuin henkilöt, joille ei anneta lähtöpistettä.
Samoin myös leikkiminen toimii etäännyttävänä toimintona. Tiedämme, että leikkimällä saamme irroitettua itsemme arkisesta tilanteesta (etäisyyttä) ja jopa laskettua stressitasoamme (lisää sitä etäisyyttä). Tiedämme myös, että etäisyys parantaa luovuutta (parempia ideoita), joten miksi luokittelisimme leikkimisen hömpäksi.
Päinvastoin. Leikkimisen pitäisi olla tärkeä osa strategiaa kaikkialla. Suomme lapsille ilon kehittyä leikkimällä – suodaan se myös itsellemme.
Matalampi stressitaso ja parempi luovuus tekevät sinustakin mukavan ihmisen. Alkoholi ei sitä tee. Älä siis juo itseäsi mukavaksi, tee se leikkien.
Jarkko Repo - Konsultin propagandaa 