#Asperger

Olen yhä aktiivisemmin kertonut autismistani viimevuosina. Kun sain diagnoosin aikuisiällä, se oli oikein oiva tapa pitää kiinni omista paskoista tavoista. Jokin kuitenkin naksahti päässä paikoilleen ja päätin haluta olla mukavampi.

Se ei ole helppoa, kun suurin osa mielestäni ajattelee naurettavan tyhmästi (ei, eivät he niin tee, ajattelevat vain erilaisesti). Monilla on tapana katsoa asioita putkena, eikä massiivisena kokonaisuutena historioineen, tulevaisuuksineen ja erilaisina heijastevaikutuksineen.

Se kyky ei tee minusta älykkäämpää, että osaan katsella maailmaa siten. Luulin, että se tekee.

Se tekee minusta vain erilaisen. On pakko katsoa laajalti, tai jään jumiin kvarkkeihin. Se ei ole minun luoma kyky, vaan synnynnäinen tapa käsitellä informaatiota – kaikki linkittyy kaikkeen.

Se on myös haastavaa itselleni, koska joskus haluaisin sulkea maailman pois. Siksi pidän aurinkolaseja, käytän vastamelukuulokkeita ja pukeudun aina samalla tyylillä – ne ovat palasia tekemään maailmasta yksinkertaisempaa.

En siis ajattele kuten valtaväestö. Nuorempa syyllistin muita siitä ja koin olevani jotenkin syrjässä. Nykyään osaan hahmottaa asian siten, että minun pitää panostaa avatakseni muille maailmaani, jotta kaikki pärjäävät keskenään paremmin.

Se on superkykyni. Ei autistiset aivoni, ei kykyni yhdistää dataa, vaan taitoni avata maailmoja muille.

Siksi siitä puhun, koska se tekee meidän kaikkien elämästä sujuvampaa, kun opimme erilaisuutta. Itselleni erilaisuuden oppimista on ollut ruokakaupassa käyminen, pullojen palauttaminen, vaatteiden peseminen, korvien puhdistaminen vuorotellen jne – moni arkinen asia sinulle on itselleni seikkailu tuntemattomaan.

Siksi haluan valaista omaa maailmaani, jotta muutkin saavat seikkailla. Autismi on suonut minulle maailman täynnä jänniä haasteita, miksi en sitä iloa antaisi muille?

Sinä osaat varmasti käydä itsellesi uudessa kaupassa? Minä en. Teen taustatöitä sitä varten. Harjoittelen liikkumista mielessäni siten, että se menee jatkuvalla ”paineella”, että katkoksia ei pääsisi tapahtumaan. Koska jos katkos tapahtuu, joudun helposti aloittamaan alusta tai nostamaan stressitasoa loppupäiväksi.

Valojen päällä pitäminen sattuu mieleeni. Kait siksi olen opiskellut pitämään siitä tunteesta. Kait siksi mielelläni tuon valoa niihin kipukohtiin, mistä usea ei halua puhua – minulle se on mukavaa.

Siksi #asperger. Siksi kannattaa rekrytoida, tuntea, kokea erilaisuutta. Ei kukaan ole toistaan parempi, mutta meillä voi olla hyvinkin erilaiset kyvyt asioiden käsittelyyn.

Kuvassa on kuvattu työhuoneeni verhokangas suhteellisen läheltä. Se on kait monen mielestä mukavan läpikuultava ja pidän sen lisäksi kaihtimia myös kiinni. Tuo verhon tuottama ”säteily” eli valon hajoaminen palasiksi on hyvin häiritsevää ja voi viedä huomioni minuuteiksi. Siksi en jää sitä tuijottelemaan, vaan otin siitä kuvan, että voin katsella sitä silloin, kun en ole työhuoneessa, jolloin olen työmoodissa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s