Älä ole suppea, matkailu avartaa

Matkailu on elämäntapa itselleni. Autistina sitä helposti sulkeutuu omiin ajatuksiin ja elää sisäisessä maailmassa, jossa kaikkea voi säätää halutun kaltaiseksi.

Se ei vain ole todellinen paikka ja siksi sitä on vaikeaa jakaa muiden kanssa.

Jaetut kokemukset edistävät kykyä nähdä maailmaa muiden silmin. Mitä sujuvammin pystyn katselemaan asioita eri linssien läpi, sitä paremmin pärjään maailmassa.

Siksi matkailen. Teen sen toki ympäristöystävällisesti ja kompensoin päästöt, koska siten matkailu on myös mahdollista toteuttaa siten, että siitä ei ole haittaa muille.

Miksi kokea itse, kun on vr?

Niin, miksi tehdä mitään? Miksi hengittää, miksi vanheta? En ole asemassa, jossa voisin puolestasi määritellä syitä tehdä mitään. Joten kerron omat syyni.

Rakastan vr/ar/xr kokemuksia, mutta ne eivät ole sama asia kuin kaatua itse kylmään eräjärveen. Ne eivät ole sama kuin astella puupohjaisilla kengillä tuhat vuotisella kivilattialla tuottaen kopinaa, joka saa kaikki pulutkin kääntymään metelin suuntaan.

Vältän ihmisten silmien katsomista, asperger kun olen. Voin tuijottaa virtuaaliotuksen pupilleja loputtomasti, koska ne eivät ole sama asia kuin aidon elollisen olion silmät.

Siksi haluan kokea itse, koska se on aitoa. En halua elää feikkitodellisuudessa, sellainen löytyy jo päästäni.

Mitä kokea?

Jokaisella on omat intohimonsa, jos ei ole, saatat olla masentunut. Aina se intohimo ei liity työhön tai edes omaan eloomme. Joku voi saada hirveästi iloa junista, mutta ei kuunaan matkaile kokemaan höyryjunailua metsien läpi. Joku toinen taas saa potkua eloon auttamalla muita ja matkaa Haitille jakamaan juomavettä.

Enkä minä tiedä onko se ok. Onko sillä merkitystä, mitä minä tai joku muu siitä ajattelee? En ole white saviour, mutta ei minua loukkaa jos joku toinen sellaiseen kategoriaan voidaan iskeä.

Itse kuulun kategoriaan, aitous on luksusta. Moni ei ole samaa mieltä.

En halua notkua turismijonoissa kohden turismipaikkoja katsellen turismia turismikohteessa. Olen käynyt Dubai:ssa, olen noussut hissillä Burj Khalifan huipulle ja ihmetellyt ääneen syitä sille. Se ei ollut itselleni kokemus, että sain nähdä maailman korkeimmalta rakennukseen tehdyltä näkötasanteelta maailmaa. Kokemus oli se ahdistus, mikä siellä olleista sadoista instamatkaajista huokui – piti saada kuva, joka kertoo kaiken siitä, miten iloinen ihminen on ottaessaan kuvaa siellä.

Minä en ollut. Iloinen, enkä kuvissakaan.

Itselleni kokemus on kokemus jaetusta hetkestä, joka on aito. Syödä kasvisruokaa alkuperäiskansan edustajan kanssa on liki sitä. Tietenkin samalla pohdin, onko ruokavalioni reaalinen heidän asemassaan ja tuonko mukanani hetkeen jo siten mahdottomuuden, kun kehtaan vaatia vegaanista ravitsemusta.

Joten en tiedä, mikä on aitokokemus. Siksi koen maailmaa, että tietäisin paremmin. Koen uutta, jotta osaan hahmottaa aiempien kokemusten asemaa maailmassa. Jotta ymmärrän omia etuoikeuksiani, heikkouksiani ja ehkä jopa hitusia siitä, miten muut maailmaa katselevat.

Matkailu avartaa

Mitä enemmän olen saanut kokea maailmaa, sitä enemmän sitä arvostan. En pelkää erilaisia ihmisiä, koska lähes kaikki kohtaamani ovat olleet ihania. Lähes kaikki hetket elossani ovat olleet positiivisia. Mitä enemmän matkaillut, sitä enemmän myös ymmärtänyt sitä, miten hyvin itsellä menee.

Kun ymmärtää omat etuoikeudet, osaa ehkä kohdata muiden ahdingot paremmin. Eihän sitä kuunaan voi ymmärtää, mitä on olla pakolaisleirillä, jos siihen asemaan ei itse päädy. Mutta sitä voi silti paremmin ymmärtää syitä sille, miksi jotkin kansat lähtevät liikkeelle hakemaan itselleen parempaa elintilaa.

Sitä ymmärtää asioita, kun saa kokea palasia niistä. Tottakai osa ymmärtää ne vain lukemalla faktat. Varmasti moni itseäni älykkäämpi hahmottaa miten ilmastonmuutos tuottaa massiivisen muutoksen, kun ksanojen pitää muuttaa toisaalle. Itselleni sen ymmärtäminen on helpompaa, kun on saanut kokea sen, miten jo nyt noussut lämpötila vaikuttaa joillain alueilla.

Siksi matkustan. Että maailma olisi helpommin ymmärrettävissä. Jotta en olisi vihainen, kun joku tekee jotain, mitä en ymmärrä. Jotta en ajattelisi liian suppeasti ja vain oman sisäisen, autistisen, maailmani kautta.

Kun matkustaa ekologisesti, tekee todennäköisesti vain hyvää itselleen ja siten myös maailmalle. Aurinkoloma rannalle ei ehkä sitä ole. Mutta se on vain mun mielipide. Ehkä joku saa siitä pontta suojella ympäristöä, kun saa polttaa ihonsa Sunny Beachillä.

Siksi matkustan, että en ole juntti. On junttia tuomita muiden näkemykset. Tuomitsemattomuuteen on vielä itsellä matkaa, mutta yritän.

Kuvassa olen aavikolla kamelikaveruksen kanssa. Oltiin molemmat pyhävaatteissa, koska syitä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s